Afrikka tuo manner alla julman auringon...

Kuukausi vaihtunut vuoden viimeseen ja samalla alkanut uusi harjoittelu. Palataan ensin vähän ajassa taakse päin. Neljän viikon lasten sairaanhoidon harjottelu oli ja meni. Paljon nähtiin monenmoista, mutta ei juurikaan päästy tekemään mitään, täälä kun lääkärit tekevät paljon sairaanhoitajienkin hommia. Parhaimpana kuitenkin jäi mieleen ehkä osaston lapsille järjestetty piirrustelu hetki, jossa saivat värittää kuvia ja piirtää. Osastolla kun on lasten leikkeihin varattu huone, mutta se yllättäen oli lääkäreiden ym. muun henkilökunnan tauko ja oleskelu tilana. Kivaa oli lapsilla, niinkun meilläkin! :) Käytiin myös muutama päivä tutustumassa likkojen tykönä leikkurin maailmaan. Nähtiin sielä mm. sektio, joka synnärin harjoittelussa jäi näkemättä. Se harjoitteluista.

Monta pientä elefanttia marssi näin...

Vapaa-aika täälä on nyt ollu.. noh, arkista. Työharjoittelu päivien jälkeen on aika väsy, kun ei harjoitteluissa pääse pitämään kunnollista ruokataukoa. Asunnolle päästyä on sitten syönyt kunnon aterian ja ehkä käynyt kaupassa tai vaan vietetty yhdessä laadukasta aikaa.. laadusta ei aina voi mennä takuuseen. :D Asunnon portaikkoa on täälä juostu kyllätymiseen asti, 79 porrasta yhteensä alhaalta ylös ja sen kun juoksee 30 kertaa ja tekee vielä lihaskuntoo omalla painolla. Voin kertoa että, kotia päästyä taas kiinnostaa aivan eri tavalla urheilla kun on vähä paremmat mahdollisuudet!

Kakamegassa näkötornissa

mitäs muuta... Kakamegan sademetsässä käytiin yks viikonloppu. Matkaa sinne oli 53 kilsaa ja tähän meni se 2,5 tuntia. Autokin tosin hajos välissä, hitsailun ja siitä syntyneen pienen tulipalon jälkeen taas saatiin jatkettua matkaa. Sitten kun vihdoin ja viimein päästiin Kakamegan pääporteille, iski todellisuus vastaan. Luulimme että kuljettajalle maksamamme hinta sisältäisi myös pääsylipun metsään, mutta meidän olisi pitänytkin maksaa sisäänpääsy ja opaskin vielä erikseen ja tähän ei meillä sit ollukkaan varattuna rahaa. Pienen selvittelyiden jälkeen saatiin tietoon että metsän toisella puolen on toinen portti, jossa sisäänpääsy olisi halvempi. No sinne siis, taas oli helpommin sanottu kun tehty. Tie oli aivan järkyttävässä kunnossa ja kuskikin tais olla vähän eksyksissä. Kuus nälkästä naista kuumassa autossa. Mikä sen ihanempaa? Loppuviimein metsään päästiin ja oli kyl mahtava käydä käppäilemäs sademetsässä. Ilma sielä oli todella raikas ja luonto hienoa, vaikkain parhain aika oli mennyt jo vähän ohi ja ei paljoa enää  mitään kukkia tai perhosia näynyt. Koko päivä reissu ja loppuviimein kun asunnolle päästiin, ilmotettiinkin ettei vettä tuu kun oli menyt pumppu rikki! Mahtavaa kerrassaan! päästiimpä sit vasta seuraavana päivänä suihkuun. Tämä on sitä afrikkaa kuulkaas! :D

Hotellilta

Kameli tykkäs rapsutuksista!

Seuraava mainitsemisen arvoinen juttu taitaakin olla edellis viikon ja meidän koko reissun lomaviikko, jolloin lähdimme Mombasaan. Loma oli mielestäni suunniteltu vähän liian myöhälle, kaikki meistä alkoi olemaan vähän väsyneitä ja kärttyisiä.. Paljon jo etukäteen kuultiin kuinka Mombasa on hieno paikka ja myös turvallinen valkoiselle. Meillä oli yöbussi liput Mombasaan, matkaan lähdimme perjantaina klo 17 ja perillä piti olla 8 aikaan seuraavana aamuna. Matka meni ihan hyvin ja ylättävän hyvin sai nukkttua, olihan meillä VIP paikat. Aamulla vähän piti kauhistella bussikuskin ajotyyliä, ei ollut kovin luotettavan näköistä. Hurjia ohituksia ja rääkkä soi. Välillä ohiteltiin myös ojan kautta. Mutta ehjänä selvittiin hotellille asti. Sielä hieman hengähdettyä ja levättyä kuulimme uutisesta, jossa oli samaisena pe-la välisenä yönä Kenian manderassa al shabaab surmannut 20 ei muslimia. Vaikka tämä tapaus oli sattunut tosi kaukana mombasasta, lähellä somalian rajaa laittoi se vähän mietityttämään, että missä meidän on turvallista liikkua, varsinkin valkoisina ihmisinä. Tämä isku oli kostona siitä, kun edeltävällä viikolla poliisi oli Mombasassa moskeijassa ottanut haltuun jotain aseita ja pidättänyt reilu 100 ihmistä epäiltynä militanttien kouluttamisesta al shabaabin jäseniksi. Jotain ainakin sinne päin.. No meillä oli sitten tiedossa todellinen pakkoloma, olimme koko viikon hotellin alueella ja rannalla. Sieläkin kyllä sai ajan hyvin kulumaan, aamupalan jälkeen käytiin vähän vesijumpalla ja sitten vähän otettiin aurinkoa, uitiin, syötiin, käveltiin rannalla tätä toistettiin välillä samassa ja välillä eri järjestyksessä. Ihanan rentoa. Rannalla kuitenkin oli hyviä ravintoloita ja oli varaa valita mihin mennä syömään ja sai kyllä tosi hyvää ruokaa! Mombasa oli kaunis paikka, ja olisi hieno sinne vielä mennä uudelleen niin, että pääsisi tutustumaan paremmin kaupunkiin. Ei mennyt suunnitelmat niinkuin piti, mutta ei lähdetty kuitenkaan riskeeraamaan  mitään. Tehtiin niinkuin koululta tuli ohjeistus, että ei liikuta hotellin alueelta minnekkään kauaksi. Olihan minulla ja muillakin loman päätavoitteena kuitenkin ollut nähdä meri ja päästä sinne uimaan. Kyllä päästiin, mut merivesi oli kyl lämpösempää kun ilma, ei siinä paljoo virkistynyt. Ihanaa oli silti. Mombasasta otettiin sitten lennot takaisin Kisumuun, matkustus aika lyheni mukavasti mutta haikein mielin jätettiin ihana rantaloma taakse.

Jäi Mombasaan...

Ilma täälä Kisumussa tuntui todella viileältä Mombasan kuumaan ja kosteaan ilmaan verrattuna. Arki taas piti aloittaa kaikesta huolimatta. Ja nyt päästäänkin tähän viikkoon, jota nyt eletään. Viimesenä harjoittelun tehdään vanhusten hoitotyön harjoittelu, josta ollaan yhdessä kylässä kiertämässä ja katsomassa vanhusten elämää ja kuinka he pärjäävät. Kylä on laajalla alueella ja se on iso. Pieniä pihapiirejä ja kylän alueita vierivieressä. Kylässä on yksi vanhempi nainen, joka on jossain vaiheessa aloittanut kylässä rukousryhmän ja tämä toiminta on pikkuhiljaa laajentunut vapaaehtoistyön kautta järjestettävään toimintaan, jossa käydään eri taloissa keräämässä tietoa kyläläisistä ja niiden ongelmista, jotta he voisivat paremmin auttaa heitä. On ollut hienoa päästä katsomaan oikeasti sitä elämää miten täälä ihmiset asuvat maalla. Vanhukset eivät ole yksin, heillä on yleensä lapsia tai lapsenlapsia auttamassa arkisissa asioissa. Vanhusten ja lasten talot ovat samassa pihapiirissä ja pihalla ovat myös eläimiä paljon, lehmiä, kanoja, kilejä, kissoja ja koiria. Ekojen harjottelupäivien jälkeen ei meinannut tajuta sitä että ihmiset asuvat tällä tavalla oikeasti, savimajoissa, ilman sähköjä ja ruoka tehdään tulella. On se vaan mielestäni aikamoinen arpavoitto syntyä suomeen, vaikka sitä nykypäivänä moni toisin ajatteleekin.

Ensiviikko vielä tuossa kylässä harjoittelussa ja sitten on tämän likan harjoittelut pulkassa ja pulkka kääntynyt kohti Suomen vähälumisia maisemia.

Tää oli parasta just nyt!

Vähä on taas kulunu aikaa kun ei oo mitään kirjotellu tänne. Mut mullon ollu hyvä syy! Nimittäin ei oo huvittanu ja netti on hidas! :D Konferenssi viikon jälkeen oli "normi" työharkka viikko viel synnärillä. Sielä oli meidän harmiksemme yllättäen vähän hiljasta ja ei montaakaan synnytystä päästy hoitamaan.

Telttamme ja Henna

Mun prinsessa peti

Torstaina sit lähettiinkin viikonloppu reissulle safarille Masai Maraan. Eka yö oltiin hotellissa Narokissa, sinne matka kesti n 5 tuntia. Matka meni tosi nopeeta kun taas oli hienoja maisemia mitä kattella, isoja teeplantaaseja ja tie kiemurteli vuorien rinteillä. Kaupasta piti hakea itselle omat juomavedet, muuten meillä oli kokki tekemässä ruokaa koko viikonlopun ajan kun perjantai aamuna päästiin lähtemään kohti safaria. Safarille matkattiin reilu 4 tuntia. Tieksi sitä reittiä ei voinu kutsua sen jälkeen kun piki loppu. Mut kyl siel autolla pääsi etenemään. :D Matkalla jo pongattiin paljon safarilehmiä, -kilejä,  -lampaita, -aaseja, -kärpäsiä ja pari safariseepraakin keretiin nähdä. Perille päästyämme yllätytiin siitä että paikka oli osi siistin näköinen ja aidattu alue. Suureksi hämmennyksemme meille tuumattiin että teltoissa tulee lämmintä vettä?!?! No, ne meidän teltat olikin aika hulppeet jossa tosiaan oli vesi vessa ja suihku. Olin aivan asennoitunut eräjormailemaan leijonien kans saman puun alla koko viikonlopun, mut nyt ei saatu kun Hennalle Gekko kavereita sänkyyn...

Yhtä hymyä koooko vkl! :)

Kisu

Lisäää kisuja

Kisuja

Ruokaa nälkäsille ja pienen radiohiljaisuuden jälkeen päästiin safarille. Paljon näkyi eläimiä jo ekana päivänä. Impala, antilooppi ja gaselli oli keskenään liian samanmoosia et ne meni ihan sekasin kuka oli kuka. Kiraffeja ja norsuja seurattiin pitkään. Buffeleita, seeproja, magnusteja ja pahkasikoja näky sielä täälä. Ekan päivän kohokohta oli se kun nähtiin Gepardi! Meidän oppaatkin oli siitä tosi innoissaan ja gepardia on vaikee nähdä safarilla. Onnekkaita olimma! Siinä se kissi rauhas käppäili ja ei ollu moksiskaan vaikka ympärillä oli monenmonta autoa. Siinä vieressä oli samalla myös norsu perhe ruokailemassa, isukki norsu meinasi vähän hermostua kun olimme suht likellä ja heillä kun oli pennut vierellä, joiden puolia pitää. Vielä just ennen kun olimme lähdössä pois päin safarilta takaisin camping alueelle pääsimme katselemaan leijonia. Neljä naaras leijonaa makoili ja otti lepiä puskassa. Aika kissaaista touhua oli kun selällään päpälät ylöspäin makoilivat. Ihanat! Uskomatonta oli päästä luontoon katsomaan ja seuraamaan eläimien eloa ja maisematkin olivat todella hienot! Siinä ei tarvinnut suurempia pölpöttää kun sai vaan katsella maisemia, ihailla luontoa ja ihmetellä että on ihan oikeasti päässyt tänne! :)

Leopardi puussa

Ruokatauolta

Kisuja

Lauantaina sit oli suunnitelmissa olla koko päivä safarilla. Sinne lähettiin aamupalan jälkeen seittemän maissa. Taas kierreltiin autolla edestakas safari teitä ja pongailtiin jo tuttuja elukoita ja välillä pysähdyttiin katsomaan norsujen ruokahetkeä tai jotain muita kiinostavia. Aamupäivän kohokohta oli puussa kököttävä leopardi, jolta oikeastaan näkyi vain oksien välistä musta pilkullinen takapuoli. Jonkun aikaa sitä seurattuamme lähetiin taas lisää kiertelemään paikkoja. Virtahepoja pysähdyttiin kattelemaan. Niiden likelle ei vaan saanut mennä,kun ovat kovin agressiivisiä, vaikkei ruuaksi meitä syökkään, silti jyräämällä tappaa eniten ihmisiä Afrikan eläimistä. Lounaalle päästiin ulkoilmaan, ja pois autosta. Suuren puun alla  hienolla paikkaa saatiin natustella meille tehdyt eväät. Ihanaa lounas hetkeä vaan häiritsi ehkä miljoonat kärpäset, joita piti hätistellä koko ajan. Muuten olis ollu kyl mahtava kokemus ja paikka lounastaa..:D Lounaspaikalta lähettiin takasin päin uudelleen kiertelemään paikkoja. Saa kyl vaan hmetellä oppaamme/ kuskimme kykyjä nähdä eläimiä, yhtäkkiä hän pongasi lisää naaras jellonia puskien suojasta, joita taasen jäimme kuvailemaan ja ihastelemaan. Mieli olisi tehnyt mennä vähän rapsuttamaan kun olivat niin sulosia, ei niitä niin koviksi pedoiksi olisi uskonut, mitä oikeasti ovat. Illalla sit taas vähä syötiin lisää ja höpöteltiin porukalla päivän tapahtumia. Meitä kun oli sielä kaksi autollista eli yhteensä 14 suomalaista likkaa. Siinä vaiheessa kun taas rupes haukouttamaan niin paljon ettei jaksanut enää olla hereillä, saa mennä ihan hyvin nukkumaan vaikka kello ei olisi vielä edes kahdeksaa. Olihan seuraavana aamuna jo lähtö aamusafarille kuuden aikaan.

Tansanian Serengeti ja Kenian Masai Mara

Lisää kuvateksti

Sunnuntai aamuna siis aamuteet juotuamme lähettiin katsomaan auringonnousua safarille. Vuorien takaa nousevaa aurinkoa ihailessamme näimme jonkun matkan päässä leijona emon neljän pennun kanssa aukealla paikalla. He siinä impalan olivat saaneet ateriaksensa. Muutamat pennut tulivat meidän likelle ihmettelemään ja kattelemaan. Välillä he painivat keskenään, leikkivät emonsa hännällä. Opas sanoi pentujen olevan n. 3-4 kuukauden ikäisiä. Aikamme katseltuamme leijonien ruokailua emo pikkuhiljaa raahasi impalan ruhoa kohti pusikon suojia, johon rauhoittua syömään loppuja. Me, kuten muutkin lähimme autoinemme eteenpäin. Pitkälle emme päässeet, kun näimme toisen leijonan joka lähti vaanimaan gnuta. Gnut olivat aika kaukana vielä syömässä, kauan siinä katsottiin tapahtumia, kun leijona vaani paikoillaan ja pennut odottivat kaukana puskien suojassa. Pitkän ajan kuluessa gnut lähtivät leijonaa kohti, jolloin sitten leijona päätti hyökää heidän kimppuunsa. Gnut olivat kuitenkin sen verran kaukana, että leijona ei saanut niitä kiinni. Niin jäi kisuilta aamupala saamatta. Emo leijona sitten lähti kattelemaan lisää aamupala värkkejä, ja haistoikin ilmeisesti em. impalan raadon. Loppujen lopuksi pääsimme todistamaan, lähinnä kuuntelemaan valtavaa puskien suojassa käytävää tappelua siitä kumpi sitä aamupalaa nyt saisi. Ärjymistä ja karjumista sekä piinaavaa hiljaisuutta kesti monta tovia, kummankin leijonan pennut olivat puskien ulkopuolella ikäänkuin odottamassa että olisi taas turvallista palata emon luokse. Safarin jälkeen maittava aamupala ja suunta kohti kotia.

Safari kokonaisuudessaan oli aivan huikee kokemus ja sunnuntain aamusafari oli sen lisäksi vielä  kaiken huipentuma. Huippu viikonloppu ja kokemus, jota varmasti tulee muisteltua vielä pitkään.

Lauantaina kävimme safarin jälkeen vielä masai heimon kylässä. Sieltäkin koitan saada vähän juttua kuvaa ja videota laitettua kun taas saan kerättyä kiinnostusta tähän hitaaseen nettiin! :)

Ronsu poikineen

Relax

Maanantaina sensijaan olikin kunnn palautus maan pinnalle ja ekaa kertaa oli niin iso motivaatio kolo kaikesta kiinnostuksesta varsinkin harjoitteluita kohtaan. Suomessakin kun on raskasta aina aloittaa harjoittelu uudessa paikassa, täälä kun oli jo kolmas uusi paikka ja vieras kieli. Aina kaikki ei ole niin kivaa ja välillä ärsyttää vähän enemmän. Mut niistäkin on selvitty ja nyt muutaman päivän kun o ollut lasten osastolla harjoittelussa, tuntuu se mukavalta paikalta ja henkilökunta on mukavaa ja ottavat meidät hyvin huomioon.

Maisemaa

Gepardi

n. Parin vuoden vanha jellona

Ei tullu aamupalaa..:(

Äippä ja lapsoset + impala

auringon nousu ja seeprat

Osa meistä jo laskee kovasti kotiinpääsyä. Puoliväli ohitetaan ens viikon torstaina. Ihanaa kun täälä lämmössä on vielä aikaa, ja loma viikotkin ovat vasta edessä. Vaikka kotiin pääsyä tässä itsekkin odottaa hetkittäin aika paljon.

onnee ei saa rahalla, eikä aitoa kauneutta

Tämä viikko siis vietettykin konferenssiviikkoa/ intensiivi kurssia, kuka nyt tahtookin sitä kutsua millä nimellä haluaa! Se järjestettiin Masenon yliopiston hotellin tiloissa, päivät alkoivat kaheksan maissa (in African time) ja päättyivät puoli viideltä. Tapahtumassa oli siis Keniasta, Ugandasta ja Suomesta opettajia, proffessoreita ja opiskelijoita. Jokaiselle päivälle oli oma teemansa ja kaikilla oli oma esitys liittyen omiin tutkimuksiinsa tai johonkin muuhun. Me suomalaiset opiskelijat kerroimme opiskeluun liittyvistä asioista suomessa. Minä ja Henna pidimme keskiviikkona esityksen suomen sairaanhoitaja koulutuksesta. Opiskelijoiden esityksiin oli varattu 15 min aikaa. Me oltiin Hennan kanssa ajatelevaisia muita kohtaan ja pyrittiin saamaan aikataulua kiinni, joten meidän esitys kesti hurjat 3 minuuttia! :D ei vaan, tärkeimmät asiat kun kertoo tiiviiseen muotoon niin ei kerkiä kuulijat nukahtamaan! :) Torstaina oli vielä puoli päivää esityksiä ja loppu seremoniat, missä saatiin todistukset ym. Ruoan jälkeen Impala park vaihtui museo retkeksi, sielä oli paljon täytettyjä eläimiä, savimajoja, kilpikonnia ja käärmeitä. Paikallisista kouluista oli isoja lapsiryhmiä myös, heille taisi olla suurempi ihme nähdä valkosia ihmisiä, kuin isoja käärmeitä!


Perjantaina oli sitten luvassa kokopäiväretki kylään tapaamaan mummoa, joka on Barak Obaman isän äiti. Obama ei ole missään vaiheessa asunut Afrikassa, mutta hänen isänsä on kotoisin kyseisestä kylästä. Kylässä oli juhlittu pitkään kun Obama oltiin valittu USA:n pressaksi, sinne oli myös järjestetty vesi

Sokeriruokoa.

Koululaiset

Mummo ja obama ja mummo

, sähköt ja pikitie. Mummo kertoili meille jotain Obaman elämästä, nuoruudesta ym. hän puhui itse luo -kieltä ja koulun professori käänsi sen englanniksi. Obama itse on käynyt Michelle vaimonsa kanssa kylässä viimeksi silloin kun hän on ollut senaattorina, heidän lapset eivät ole käyneet siellä koskaan. Tämä mummo oli kovasti mielissään siitä kun hänen luonaan käy ryhmiä vierailulla kun hän ei pysty itse esim. käymään kaupassa tms. turvallisuussyistä. Paikka oli todella tarkkaan vartioitu ja ei saanut pitää kameroita näkyvillä ollenkaan, mutta myöhemmin saatiin sitten lupa kuvata. Mummo oli pistänyt myös pystyyn koulun, jota hän pyöritti. Lapset tulivat meitä moikkaamaan ja olivat kyllä suloisia. Kovasti innostui kun heistä otti kuvan ja saivat sitten ihmetellä kamerasta omaa kuvaansa. :D

Paikalliset mekaanikot työssään

pistipä silmään et oli osassa savimajoista aika komia peltikatto!

Linja-autossa on tunelmaa!

Kylä oli n. 60km päässä Kisumusta. Mennessä sinne kesti n. 1,5 tuntia ajaa. Takasi päin sit hiukan enemmän. Ruokapaussin jälkeen päästiin jatkamaan matkaa, kunnes poliisiratsiaan piti pysähtyä ja sit meni jarrut tj?! Täälä kyllä kaveria jeesataan hienosti. Bussikuski lähti kävellen takasin päin hakemaan kylästä jotain, hetki odoteltiin ja hän oli saanut purkillisen jotaki nestettä. Taas säädettiin.. kuski lähti uudestaan kävellen kylästä hakemaan apumiehiä, jotka sit meille hienosti korjas bussin et päästiin jatkamaan matkaa. Vähä rupes jo pitkä ja lämmin päivä väsyttämään. Perille päästyämme käytiin pika suihkussa ja sen jälkeen oli hotellilla iltajuhla, jossa oli bändi soittamassa ja syötiin ja tanssittiin. Väsy vaan rupes olemaan niin kova, et siiä vaihees sänkyyn pääseminen oli ehkä paras asia tapahtumarikkaassa päivässä.! :)

Kuvat ei oo aivan täydellisessä järjestyksessä, enkä jaksa niitä ruveta säätämään. Mun nukkumaan menoaika on mennyt jo 42 minuuttia sitten, eli siis klo 20:00. Mut saapahan nyt äippä lukee tarinaa, ehkä hitusen sekavaa sellaista..

välillä jää vhä rakennukset kesken..

African style!

kuuulumisia

Hetki meny kertomatta tänne mitään kuulumisia. Viikolla aloitettiin harjoittelu kunnan sairaalassa. Hennan kanssa ollaan synnärillä ja muut likat ovat kirran osastolla harjoittelussa. Sairaala on mielenkiintoinen, kun sielä pihapiirissä on jokainen osasto omana rakennuksenaan. Harjoitteluista sinänsä en tänne jaksa kirjoittaa sen enempää, kun oppimispäiväkirjaakin pitää samalla kirjoittaa.. En ole laiska, käytän vaan aikaani  mieluummin johonkin muuhun! :D Samalla osastolla oli myös sh opiskelijana vaihdossa hollantilainen likka. Hän on ollut Kisumussa kolme viikkoa kauemmin kuin me. Saatiin häneltä hyviä vinkkejä joihinkin ruoka paikkoihin ja hotelleihin, missä on rauhallista ottaa arskaa! 8)

Meillä on täälä ens viikolla tän terveafrikka / hadco sydeemin (älä kysy enempää) konferenssi, johon myös opettajia suomesta tulee viikoksi tänne. Aloitettiin yhdessä viikonloppu kutsumalla opettajat meille kylään ja syömään. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja totesivat että meillä on täälä asiat aivan hyvin ja löydetty hyvä systeemi asua kuus naista samas kämpäs, joka ei aina kovin helppoa tule olemaan.. vielä kun ollaan säästytty suuremilta yhteenotoilta ja känkkäränkkä kohtauksilta! Hyvä jes!

aamupalaaa

En yhtää ihmettele et paikalliset ovat ylpeitä tästä kahvilasta!

african fish eagle?/ sea eagle?

Lauantaina aamulla porukka heräili omaan tahtiin. Virkeimpiin mukaan kuuluvana aattelin sit urheilla vähän aamusta. Porrasjuoksua heti seittemän jälkeen aamulla, pikkusen varmaan paikalliset pitävät meitä pimeinä. Mut ei voi mitää, ei täälä oikeen lenkille viitti lähtiä. :D Vihdoin kun päästiin lähtemään, mentiin Java houseen aamukahville ja syömään kunnon aamupala. Meillä o täälä tullu semmonen systeemi et lauantaisin käydään vähän paremmin syömässä, kun muuten kokataan kaikki ruuat täälä ite. Nyt kolme viikkoa kun on juonu pikakahvia maistuu kahvilan aivan oikee kahvi ehkä maailman parhaimmalta. Pikakahvi on aikamoista kuraa! Aamupalaksi burrito with ham ja suunnaksi kibokobay hotel. Ainut mikä tiedettiin paikasta oli et se on victoriajärven rannalla. Tuktukilla mentiin aika pitkään hiekkatietä, mut viimein päästiin perille. Paikka oli kkyllä aivan uskomattoman hieno ja siisti. Hintatasoltaan toki oli vähän kalliimpi kun Kisumu hotelli mut kannatti lähtee! Heti hotellin pihassa meitä tuli vataan monenmonta miestä tarjoomaan veneretkeensä. Mutta aluksi mentiin vaan rentoutumaan auringon lämpöön! aikamme makoiltuamme lähettiin kuvailee maisemia. Eräs vene kuski sit tarjoutu meille kuskiksi, niin tytöt lähti kattelee vähän miltä se maailan oisiksi suurin järvi oikeen näyttää. Ei tarvinu kauaksi mennä nii heti päästiin näkemään virtahepoja. Niitä olis voinu seurata vaikka kuinka kauan. Vaikka kuinka suloinen ja  ihana näky olikin, karuna totuutena kuitenkin se, että virtahevot tappaa Afrikassa eniten ihmisiä. Joten aivan likelle niitä en kyllä menisi silittelemään.. Retki oli kun suoraan jostain avaranluonnon luontodokumetista. paljon eri eläimiä ja niiden elämää seurattiin. Meillä oli hyvä opas, joka kertoi mielenkiintoista faktatietoo. Täälä on kyllä todella rikas luonto. Paljon näky pieniä värikkäitä pikku lintuja. Yhtä lintuakin seurattiin, tuli aivan Pocahontas siitä mieleen.. semmonen pikku tirppa, joka oli sen terävän nokkansa kans joka paikas. Lisäksi seurattiin jotain isoa liskoa ja sen ruokailu hetkeä sekä kotkia, niitä oli kahta eri lajia afrikan kala ja meri kotkia. en tiiä kummat oli kumpia mut komeita elukoita nuokin! :) 

 Iltapäivällä lähettiin kävelee hetkenmatkaa kämpälle päin et saatais tuktukki jostakin kohtaa hommattua. Matkan varrella näki varsinaista afrikkalaista elämää kanoineen, lehmineen ja koirineen.. (+ plus muut elukat). Vaikka toi hotelli oli aika "turisti" paikka, käveltyämme kylätietä oli valkoiset ihmiset taas niin aikusille kun lapsillekkin kummastus ja kaikki meille heilutteli. hah.. hauskoja tyyppejä :P

Taas yks oikeen loistava päivä takana. Vielä kymmenisen viikkoa jäljellä tätä elämää. Välillä tuntuu, että täälä olisi ollu jo kauemmin kuin kolme viikkoa. Eiköhän täs ollu taas terkeimmät!