Afrikka tuo manner alla julman auringon...

Kuukausi vaihtunut vuoden viimeseen ja samalla alkanut uusi harjoittelu. Palataan ensin vähän ajassa taakse päin. Neljän viikon lasten sairaanhoidon harjottelu oli ja meni. Paljon nähtiin monenmoista, mutta ei juurikaan päästy tekemään mitään, täälä kun lääkärit tekevät paljon sairaanhoitajienkin hommia. Parhaimpana kuitenkin jäi mieleen ehkä osaston lapsille järjestetty piirrustelu hetki, jossa saivat värittää kuvia ja piirtää. Osastolla kun on lasten leikkeihin varattu huone, mutta se yllättäen oli lääkäreiden ym. muun henkilökunnan tauko ja oleskelu tilana. Kivaa oli lapsilla, niinkun meilläkin! :) Käytiin myös muutama päivä tutustumassa likkojen tykönä leikkurin maailmaan. Nähtiin sielä mm. sektio, joka synnärin harjoittelussa jäi näkemättä. Se harjoitteluista.

Monta pientä elefanttia marssi näin...

Vapaa-aika täälä on nyt ollu.. noh, arkista. Työharjoittelu päivien jälkeen on aika väsy, kun ei harjoitteluissa pääse pitämään kunnollista ruokataukoa. Asunnolle päästyä on sitten syönyt kunnon aterian ja ehkä käynyt kaupassa tai vaan vietetty yhdessä laadukasta aikaa.. laadusta ei aina voi mennä takuuseen. :D Asunnon portaikkoa on täälä juostu kyllätymiseen asti, 79 porrasta yhteensä alhaalta ylös ja sen kun juoksee 30 kertaa ja tekee vielä lihaskuntoo omalla painolla. Voin kertoa että, kotia päästyä taas kiinnostaa aivan eri tavalla urheilla kun on vähä paremmat mahdollisuudet!

Kakamegassa näkötornissa

mitäs muuta... Kakamegan sademetsässä käytiin yks viikonloppu. Matkaa sinne oli 53 kilsaa ja tähän meni se 2,5 tuntia. Autokin tosin hajos välissä, hitsailun ja siitä syntyneen pienen tulipalon jälkeen taas saatiin jatkettua matkaa. Sitten kun vihdoin ja viimein päästiin Kakamegan pääporteille, iski todellisuus vastaan. Luulimme että kuljettajalle maksamamme hinta sisältäisi myös pääsylipun metsään, mutta meidän olisi pitänytkin maksaa sisäänpääsy ja opaskin vielä erikseen ja tähän ei meillä sit ollukkaan varattuna rahaa. Pienen selvittelyiden jälkeen saatiin tietoon että metsän toisella puolen on toinen portti, jossa sisäänpääsy olisi halvempi. No sinne siis, taas oli helpommin sanottu kun tehty. Tie oli aivan järkyttävässä kunnossa ja kuskikin tais olla vähän eksyksissä. Kuus nälkästä naista kuumassa autossa. Mikä sen ihanempaa? Loppuviimein metsään päästiin ja oli kyl mahtava käydä käppäilemäs sademetsässä. Ilma sielä oli todella raikas ja luonto hienoa, vaikkain parhain aika oli mennyt jo vähän ohi ja ei paljoa enää  mitään kukkia tai perhosia näynyt. Koko päivä reissu ja loppuviimein kun asunnolle päästiin, ilmotettiinkin ettei vettä tuu kun oli menyt pumppu rikki! Mahtavaa kerrassaan! päästiimpä sit vasta seuraavana päivänä suihkuun. Tämä on sitä afrikkaa kuulkaas! :D

Hotellilta

Kameli tykkäs rapsutuksista!

Seuraava mainitsemisen arvoinen juttu taitaakin olla edellis viikon ja meidän koko reissun lomaviikko, jolloin lähdimme Mombasaan. Loma oli mielestäni suunniteltu vähän liian myöhälle, kaikki meistä alkoi olemaan vähän väsyneitä ja kärttyisiä.. Paljon jo etukäteen kuultiin kuinka Mombasa on hieno paikka ja myös turvallinen valkoiselle. Meillä oli yöbussi liput Mombasaan, matkaan lähdimme perjantaina klo 17 ja perillä piti olla 8 aikaan seuraavana aamuna. Matka meni ihan hyvin ja ylättävän hyvin sai nukkttua, olihan meillä VIP paikat. Aamulla vähän piti kauhistella bussikuskin ajotyyliä, ei ollut kovin luotettavan näköistä. Hurjia ohituksia ja rääkkä soi. Välillä ohiteltiin myös ojan kautta. Mutta ehjänä selvittiin hotellille asti. Sielä hieman hengähdettyä ja levättyä kuulimme uutisesta, jossa oli samaisena pe-la välisenä yönä Kenian manderassa al shabaab surmannut 20 ei muslimia. Vaikka tämä tapaus oli sattunut tosi kaukana mombasasta, lähellä somalian rajaa laittoi se vähän mietityttämään, että missä meidän on turvallista liikkua, varsinkin valkoisina ihmisinä. Tämä isku oli kostona siitä, kun edeltävällä viikolla poliisi oli Mombasassa moskeijassa ottanut haltuun jotain aseita ja pidättänyt reilu 100 ihmistä epäiltynä militanttien kouluttamisesta al shabaabin jäseniksi. Jotain ainakin sinne päin.. No meillä oli sitten tiedossa todellinen pakkoloma, olimme koko viikon hotellin alueella ja rannalla. Sieläkin kyllä sai ajan hyvin kulumaan, aamupalan jälkeen käytiin vähän vesijumpalla ja sitten vähän otettiin aurinkoa, uitiin, syötiin, käveltiin rannalla tätä toistettiin välillä samassa ja välillä eri järjestyksessä. Ihanan rentoa. Rannalla kuitenkin oli hyviä ravintoloita ja oli varaa valita mihin mennä syömään ja sai kyllä tosi hyvää ruokaa! Mombasa oli kaunis paikka, ja olisi hieno sinne vielä mennä uudelleen niin, että pääsisi tutustumaan paremmin kaupunkiin. Ei mennyt suunnitelmat niinkuin piti, mutta ei lähdetty kuitenkaan riskeeraamaan  mitään. Tehtiin niinkuin koululta tuli ohjeistus, että ei liikuta hotellin alueelta minnekkään kauaksi. Olihan minulla ja muillakin loman päätavoitteena kuitenkin ollut nähdä meri ja päästä sinne uimaan. Kyllä päästiin, mut merivesi oli kyl lämpösempää kun ilma, ei siinä paljoo virkistynyt. Ihanaa oli silti. Mombasasta otettiin sitten lennot takaisin Kisumuun, matkustus aika lyheni mukavasti mutta haikein mielin jätettiin ihana rantaloma taakse.

Jäi Mombasaan...

Ilma täälä Kisumussa tuntui todella viileältä Mombasan kuumaan ja kosteaan ilmaan verrattuna. Arki taas piti aloittaa kaikesta huolimatta. Ja nyt päästäänkin tähän viikkoon, jota nyt eletään. Viimesenä harjoittelun tehdään vanhusten hoitotyön harjoittelu, josta ollaan yhdessä kylässä kiertämässä ja katsomassa vanhusten elämää ja kuinka he pärjäävät. Kylä on laajalla alueella ja se on iso. Pieniä pihapiirejä ja kylän alueita vierivieressä. Kylässä on yksi vanhempi nainen, joka on jossain vaiheessa aloittanut kylässä rukousryhmän ja tämä toiminta on pikkuhiljaa laajentunut vapaaehtoistyön kautta järjestettävään toimintaan, jossa käydään eri taloissa keräämässä tietoa kyläläisistä ja niiden ongelmista, jotta he voisivat paremmin auttaa heitä. On ollut hienoa päästä katsomaan oikeasti sitä elämää miten täälä ihmiset asuvat maalla. Vanhukset eivät ole yksin, heillä on yleensä lapsia tai lapsenlapsia auttamassa arkisissa asioissa. Vanhusten ja lasten talot ovat samassa pihapiirissä ja pihalla ovat myös eläimiä paljon, lehmiä, kanoja, kilejä, kissoja ja koiria. Ekojen harjottelupäivien jälkeen ei meinannut tajuta sitä että ihmiset asuvat tällä tavalla oikeasti, savimajoissa, ilman sähköjä ja ruoka tehdään tulella. On se vaan mielestäni aikamoinen arpavoitto syntyä suomeen, vaikka sitä nykypäivänä moni toisin ajatteleekin.

Ensiviikko vielä tuossa kylässä harjoittelussa ja sitten on tämän likan harjoittelut pulkassa ja pulkka kääntynyt kohti Suomen vähälumisia maisemia.