"Et sit yhtää kauemmaks lähe?"

No en.

Itseasias jo lähihoitaja koulus olin lähös vaihtoon, mutta silloin se mahdollisuus meni siinä, kun en ollu täyttänyt viel 18 vuotta..(se oli joku ihme nunnapaikka vissii, joilla oli jotain omia sääntöjä..?) Hoitsukoulun ajan oon koko ajan puhunu et haluan lähtee vaihtoon, ja nimenomaan syksyllä, nimittäin se sotkee reeni- ja kisakuvioita mahdollisimman vähän. (Onhan mulla viikko ennen lähtöö kauden vipat kisat!)

Vajaa vuosi sitten ruvettiin Hennan kans puhumaan ja miettimään josko lähettäis yhessä kattelee vaihtopaikkoja. Molemmat hyvin avarin mielin, jotta voitais lähtee oikeestaan mihkä vaan.. tai oli meillä kaks tiukkaa kriteeriä: halutaan puhua englantia ja halutaan johki lämpöseen... No, ny me ollaan sit lähös Keniaan! Ehkä noi kriteerit ei ollu ne kaikista järkevimmät, mut en mä kyllä koskaan oo oikeesti haaveillu tai ajatellu lähteväni Afrikkaan. Selveentäkseni hieman tota edellistä virkettä, oon nyt kuullu mones paikkaa asioidessani et kuinka aikuset ihmiset sanoo, että on aina haaveillu et pääsis just Afrikkaan. Mä en halua itte olla se, joka nelikymppisenä toistelee samanlaisia lauseita. Eihän se elämä ny aina niin mee kuinka suunnittelee, mut kyllä siihen voi vaikuttaa. Alotetaan nyt tää Euroopan ulkopuolelle lähteminen tuosta Afrikasta, ja kattoo niitä seuraavia reissuja sit myöhemmi lisää! :) ...oho menikö vähä aihee ohi?

Hakijoita oli vissiin normaalia enemmän tälläkertaa. Oli meidän onni että päästiin ja vielä Keniaan, kun toisena vaihtoehtona ois ollu Uganda, joka sekin ihan hyvä paikka. Meitä lähtee mun ja Hennan lisäksi 4 sh-opiskelijaa eripuolilta Suomen AMK:sta Keniaan. Ugandaan sit lähteekin muutama opiskelija enemmän. Hakuprosessin alussa oli tuskaasta aatellakkin sitä lippujen ja lappujen täyttämistä, mut ei se näin jälkeepäin aateltuna oo ollu mitää kauhiaa. Koululta on saanu hyvin apua ja uskompa et vaihtoon jos oikiasti haluaa niin ei tuo parin paperin kirjottaminen voi olla se este.

Mä en oo vieläkään kerenny jännittämään reissua(pitäiskö?), käytännön asiat on suurinpiirtein kunnossa, rokotukset, luottokortti, koulujutut (oppari, EI!!) hanskas. Ainut "moka" mikä on sattunut oli se, että meitä ei aluksi infottu tarpeeks hyvin, ja jäi sit viimenen B-hepatiitti rokote saamatta. Kun se viimene pitäs saada 6kk ensimäisen jälkeen, ja tää ajankohta olis ollu joskus lokakuus..

Mä oon kovasti siinä uskossa, että sielä pystytään käyttää nettiä jonkun verran. Mutta mistään ei voi olla varma, kun meidän asumuskin seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi selviää vasta paikanpäällä Kisumussa. Ystäviin ja perheeseen yrittää jotenkin kuitenkin  pitää yhteyttä, ja olla edes vähän kärryillä mitä Suomeenkin kuuluu sillä välin kun on Victoriajärven rannalla kuuman auringon alla!

Mut miten pärjään, miten saan Töllö ikävää lievitettyä? Sielä kun on vaan vähän isompia kissa eläimiä.

Pikkuusen sekavaa ajatuksen virtaa.. Mut tämän ny olkoon viimenen postaus, seuraava tulee sit ensimäisistä tunnelmista Afrikasta!