Sitä voi valjastaa voimansa jos uskoo siihen voivansa

Eka työharjottelu viikko (3 päivää) pulkassa. Päivät menee tosi nopeesti ja illalla ei paljoo unta tarvi odotella. Täälä on jo päivärytmikin muotoutunut aika mukavasti ja tottunut tohon paikalliseen liikenteseen.

-

Leveät on kävelykadut..

Aamulla jokainen herää omaa tahtiansa ja sitten tehään vähän yhteispelillä aamupalaa. Täälä on vähän pakko yrittää syödä täyttävä aamupala, jolla sit pärjää myöhälle. Päivän eka lounas tauko kun ollaan keretty pitää jopa ennen kello 13:a, ehkä täs pitää keksiä lounaalle jotain muutakin kun banaania. Harkkapäivä loppuu 13:30 ja sit ollaankin vaan hengailtu altailla, käyty kaupas ja tehty ruokaa. Eipä tääl hirveesti oo ees tullu nälkä, lähinnä pitää vaan muistaa juoda! Illat meneekin sit jutellen ja vaihdellen kuulumisia kotia päin tai keksien jotain järkevää aktiviteettiä, kuten vaikka juoksemalla kymmenen kertaa tän kämpän rappuset ylös. Kyllä 720 rappusta tuntu seuraavana aamuna pohkeis :D

Harjottelu paikka on siis  Englantilaisten pitämä orpokoti, jossa on kehitysvammaisten ja pikkulasten puoli. Siellä on muutamia koulutettuja sairaanhoitajia ja suurin osa hoitajista on slummitaustaisia, joilla on työpaikan oma koulutus. Me kaikki kuus likkaa ollaan nyt kaikki oltu tos paikas, meidät jaettiin silleen et kolme ja kolme menee eri puolille. Ollaan vaihdettu joka päivä puolta. Keskiviikkona alotettiin sieltä kehitysvammaisten lasten puolelta, päivän ohjelmassa oli lähteä keskipäivän paahtavaan aurinkoon kävelyretkelle. Kellään lapsilla ei ollut mitään hattua päähän.. Jonkun matkaa käveltyä  hoitajat levittivät kaksi vilttiä aivan tien viereen ojan reunalle jossa sitten istuskeltiin ja lapset saivat evääksi keksiä. Hoitajat laulavat paljon, ja äänen voimakkuuskin on jotakin aivan eri tasoo mihin ite on tottunut. Niin ne lapset ja hoitajat laulun tahtiin siinä tien vieres kontti ja tanssi. Toki me vierailevat tähdetkin päästiin, tai melkeimpä pakotettiin tanssiman, mut onneks siitä ei oo todistus aineistoa:D

Kukkeli

Torstaina päästiin sit sinne pikkulasten puolelle, sielä oli nuorimmat kolmiviikkosia vauvoja ja vanhimmat vuoden ikäsiä. Se oli lähinnä vauvojen syöttelyä ja niiden pitämistä tyytyväisenä. Sen hommanhan mä niiin handlaan! Siihen asti meni aivan hienosti kaikki, kunnes piti syöttää pientä nälkästä poitsua, sit tuli iiiso rääky! mut siitäkin selvittiin ja sai loppujen lopuks laittaa nukkuvan vauvan sänkyynsä. Aika voittaja olo! Tänään taas oltiin siel kehitysvammasten kanssa. Olin mukana tunneilla, jossa avustin yhtä poikaa. Iltapäivästä mentiin väriterapiaa pitämään. Pimennettyyn huoneeseen oli laitettu valoja seinälle. Siinä tilanteessa ei oikeen idea selvinnyt, me vaan näytettiin lapsille eri härveleitä, joissa ledivalot välkkyi ja lapset katteli niitä, jotakin näköaistista meille selitettiin...  Ens viikko viel orpokodissa lasten kanssa. Innolla odotan, mut toivottavasti pääsis viel käymään jossain toisessakin orpokodissa. Nimittäin tää paikka on hyvä kuntoinen verrattuna muihin orpokoteihin. On viimesen päälle kuntoutuslaitteita ja niitä kyl aika hyvin käytetäänkin.

Huomenna vapaa, joka varmaan menee aikalailla arskaa ottaen ja rentoutuen!!

näkymä partsilta.