maasta maahan ja maassa maan tavalla

Viikko taas mennyt nopeasti ja viikonloppu edessä. Eka harjottelu takana, se siis oltiin sielä orpokodilla. Puhuttiinkin likkojen kanssa, että tulemme sinne vielä joku viikonloppu menemään, kun vapaaehtoistyön tekijöinä saadaan sinne mennä, jos vaan halutaan. Sen verran ihania nuo pikkuiset lapsoset olivat! Tähänkin harkkaviikkoon mahtui monenmoista erikoista toimintaa, vaikka päivät sinänsä ovat samanlaisia ja vähän pitkästyttäviä. Meille jo viimeviikolla sanottiin että orpokodille tulee yksi pariskunta, jotka adoptoivat yhden lapsista. Pariskunta oli kolme päivää tutustumassa lapseen orpokodissa ja viikolla pidettiin juhlat lapselle, kun sai itselleen vanhemmat. Juhlissa laulettiin, tanssittiin ja rukoiltiin, kuten paikallisilla on tapana, oli tilanne mikä tahansa. Juhlien jälkeen Vanhemmat lähtivät lapsen kanssa Nairobiin asumaan kuudeksi kuukaudeksi, jossa heidän elämää ja uuteen tilanteeseen sopeutumista seurataan. Puolen vuoden jälkeen on sitten oikeuden käynti ja asioiden mennessä hyvin, sen oikeuden käynnin jälkeen he saavat viedä pojan kotimaahansa.

Lämmin autoajelu keskipäivän paahtavassa kuumuudessa!

Saman päivän iltapäivällä, hoitajat alkoivat pakkaamaan lapsia autoon. Päästiin sitten heidän mukaan autoajelulle. Eipä täälä mitään turvaistuimia ollut, olisipa edes turvavyöt toiminut. Kaikista pienimmän lapset saatiin ottaa syliin, muut "isot" lapset istuivat itse. Auto oli kuuma, ja ajelussa ei kyllä muutenkaan ollut mitään järkeä. Eräs työntekijä jäi heti kaupungisa pois kyytistä, kuski hoiteli omia asioitaan, kuskattiin jotain random tyyppejä, ajeltiin slummialueella (tai siltä se ainakin näytti), loppu matkasta haettiin se samainen työntekijä takaisin kyytiin ja mentiin orpokodille. Sylissäni istunut pikkutyyppi nukkui lähes koko ajan mun sylissä. Lapset kyllä olivat nätisti koko reissun ajan, ovatkin kuulemma tottuneet olemaan autossa.

Tällä viikolla olin yhteensä kolme päivää vauvojen ja kaksi päivää taaperoiden kanssa. Lapset ovat kyllä suloisia. Hoitajien ammattitaito ei aina niinkään ihanaa lapsia kohtaan. Hoitajat ovat kovasti väsyneitä, ja varsinkin vauvoja kohtaan käsittely on aika hurjaa. Erästäkin kolme viikkoista, todella pientä vauvaa otettiin sitteristä? pois ilman että niskaa tuettiin ja pää retkahtikin pariin otteeseen aika hurjasti että oikeen pahaa teki. Aseptiikkaakin täälä pitäisi hurjasti korostaa. Lähes kaikilla lapsilla henki rohisti ja nenä vuosi enemmän tai vähemmän. Pelkällä käsidesillä kun tälläisen infektiokierteen saisi katkaistua.

Meidän partsi lemmikki x2

Vaikka aluksi sanoin, että orpokoti on kuin paikallinen päiväkoti, kyllä hienon pinnan alta löytyikin paljon asioita, mitkä eivät ollutkaan niin hyvin kun aluksi näytti. Lapsista kasvatetaan hirveen kovia, heidän itkiessä kysytään vain että miksi itket? Sylissä lapset kyllä nauttivat olla ja onneksi tuola on ilmeisesti aika paljon nuoria vapaaehtoisina hoitelemassa pikkuisia ja apuna paikallisille hoitajille.

Tänään oli vähän viileempi päivä, kuitenkin silleen että hyvin tarkeni topilla kävellä aamulla harkkaan. Sieläpä oli lämpölamppu jo heti päällä! vissiin oli paikallisille vähän liian kylmää..:D

Vapaa-aika on tälläviikolla mennyt oikeestaan yhdessä ollen, pari päivää on ollut pilvisiä ja sateisia. Eilis ilta vahdattiin parvekkeilta ukkosta, kävipä myös lepakko meidä moikkaamas ihan keittiös asti. Kaikkihan siitä pelästyi, kuusi kiljuvaa naista ei oo ehkä se ihanin kokemus! Mut ei siitä sen enempää!:D Viikonloppuna on tarkotus ottaa ihan rennosti ja levätä, osa porukasta on vähän flenssuusta tai muuten vaan väsynyttä.

Tällästä täälä tälläkertaa!

Ps. Jos haluatte tietää millases savimajas me asutaan, niin sen näkee täältä !!